maanantai 10. joulukuuta 2018

Juhannus alkaa, kun
nälkä on saanut sinut viimein liikkeelle ja
ruokakaupan ovi on jumissa
Samassa muistat, että
automatisoidut sosiaaliset toimintosi sinussa
ovat toivottaneet kuluneen viikon aikana
“Hyvää juhannusta!”
Kymmenkunta kertaa
tutuille, kavereille, tuntemattomille

ystäville
alkulaman aikoihin
ruokaloiden määrärahoja leikattiin,
joten lopetimme kaverini kanssa syömisen ala-asteella

Opettajan pakottamina
jonotimme pelkkää vettä,
Juotuamme
juoksimme nauraen kilpaa ruokalasta
portaat alas,
kurvasimme tehokkaasti
eteisen kautta
kotiluokkaan
Se voitti,
joka sai lyötyä
kätensä ensimmäisenä

seinään

1986


“Mitäs vävypoika?”, naapurinsetä leukailee ja virnistää
nelivuotiaalle hississä
On nähnyt omin silmin parvekkeeltaan,
Kun tikanpoika kiipeää hänen koloonsa
Leikkipihalla


Lain instrumenttina setä,
perheenpään, omistajan julkeudella,
laulaa menneiden ja tulevien setämiespolvien kuorossa:
Se on biologiaa, ei ystävyyttä, ei lasten leikkiä
Se on tuotantoa
Uuden sukupolven
Työvoiman uusintamista
Reproduktiota
1952


“Mitäs täällä tehdään kalut pystyssä?”
Tivaa huoltopoliisin etsivä rysän päältä
Hesperian puistossa
Yleisessä vessassa rakastelemaan pakotetuilta
ammattisotilaalta ja maatilan isännältä
Päiviä kestänyt pariskunnan uuttera varjostus
Maabrändin kirkastamiseksi, olympiavuonna
oli viimein kantanut hedelmää


Poliisikuulustelussa ammattisotilas tunnustaa kaiken
Täyttää velvollisuutensa, nimeää nimiä, paikkoja
Tottelee ajattelematta, kuten ammattisotilaat tekevät
Maatilan isäntä kutistuu omassa selonteossaan omaisuusluetteloksi,
ja lupaukseksi tuottavista työvuosista:
vaimo, lapsia, pari hehtaaria maata, lehmä, sika, 20 kanaa.
Kaikki tämä nuorena saadusta ruumiinvammasta huolimatta
Sodomiaksi alennetusta seksistä
tuli sotilaalle lopputili ja molemmille tuomiot,
Ehdollista toki, koska kansantaloutemme lait asettavien
johtavien setien poliittisissa fantasioissa,
vankila oli homoseksuaalisuutta tuottava tehdas,
joka ei kastroinut seksiä riittävästi
työvoiman uusintamiseksi


Kaluja käymälöissä kyylänneen lakifetisistin ääni
Lienee ollut yhtä viileän hekumoiva
Kuin kenen tahansa työteliään ihmisen
Kuin kaikkien niiden menneiden ja tulevien naapurinsetien
Jotka tekivät vain työtään velvollisuudentunnossa
Luonnon, Lain, moraalin orjuuttamina esineinä

2001

Keskellä työelämän haasteita
pääoman diktatuurissa
On käynnissä 24/7 talvisotasimulaatio
Jossa tehdään unideprivaatiokokeiluja korvessa
Ja viekastelevia nöyryytysharjoituksia
lapsille, joille on jaettu rynnäkkökiväärit ja orjamoraali
Siellä langetetetaan ryhmärangaistuksia,
nauretaan sukkasaippuavitseille

Tässä miesten koulussa,
Johon oli vasta vuosikymmen sitten saatu vessoihin ovet,
julkiset sotasalaisuudet lausutaan avoimesti:

Naiset ovat siviilejä, kotona odottavia tyttöystäviä, äitejä,
eli modernissa sodankäynnissä vihollisia,
turhia emotionaalisia komplikaatioita,
joita aina tapetaan sodissa
moninkertainen määrä sotilaisiin verrattuna

Rumia pilluja, joista valui kitkerää spermaa ja verta
Sotavankeja, joita lämmiteltiin puolijoukkueteltassa
Viinaryypyn palanpainikkeita
Runkkumateriaalia kasarmin yöpäivystäjän ratoksi
Laivalla Tukholmaan -murhamarssilaulun roviolla poltettavia todisteita
Siinä missä lapsetkin

Naiset olivat etenkin miehiä,
jotka eivät täyttäneet miehuuden
Korkeita tuotantostandardeja
Suomi Oy Ab:n aseellisen siiven riveissä
Niitä tuntevia, itkeviä, näkyvästi kärsiviä miehiä
Jotka  toisinaan sekosivat, traumatisoituivat, sortuivat
Ehkä lopullisesti, ehkä “vain” tilapäisesti

X joutuu linnaan, jossa musta murjaani panee sitä perseeseen”,
Oli “kusisen mulkun” -syväjohtamistekniikan opetellut
nautinnon kouluttajamme sanonut
tuotannolliseen ideaaliin sopimattomasta ihmisestä
Eikä moisessa banaalissa raiskausfantasiassa
mitään ihmeellistä ollut
Päähämme siellä taotun
räjähdysmäisesti laajentumaan pyrkivän
murhanhimoisesti reproduktiivisen seksuaaliteetin,
Kapitalismin
puitteissa kalu on itsemurhaajan miekka,
jota käytetään Toisen tuhoamiseen
Nautinnossa ja nautinnolla.
-------
2011 - Eiku me ollaan kavereita

Sanot: Sä taidat olla rakastunut siihen
Ja sukupolvien kuoro sinussa laulaa:
Ei mies ja nainen voi
olla VAIN kavereita, koska
Biologia, luonnonlaki, miehen ja naisen
Toinen toisiaan naimaan usuttaa
Itsehillintään aina kykenemättömästä miehestä
potentiaalisen seksuaalirikollisen esiin kaivaa
Ja naisesta petollisen hysteerikon esiin manaa
Ja yhdessä he käyttävät toinen toisiaan esineinä
sukupuolieliminä, turpeina ja kiimasta liukkaina

Sanot: Ei vain minun aikanani voinut noin olla
Ilman, että olisi puhuttu selän takana pahaa
Ja kuoro laulaa: Suhteen säädyttömän petollisesta lihallisuudesta
Herkuteltu paljastuksilla, julkisella häpäisyllä
Esitetty arveluja miehen naismaisuudesta
Kenties, jopa, homoseksuaalisuudesta

Sanot: Ei se nyt ihan vailla kipinää se ole se teidän suhde?
Kuoro sinussa laulaa: Panetteko te?
Älä teeskentele, että sinä,
tai sinun jälkeen tulevat,
Mieheksi ja naiseksi todennetut
Voivat olla ystäviä
Ihmisiä toinen toisilleen

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kirjaa palauttaessaan
hän pyytää koneelta kuitin
-Miksi otat kuitin? Turhaa bisfenolilla liisteröityä paperia.
-Tiedän, mutta muuten kirja vain katoaa koneen sisälle
En sano mitään,
vaikka pitäisi kysyä:
Mitä lohtua on katoamisen todisteesta?
Vaikka taidat itse tietää vastauksen
Yhtä hyvin voisit kysyä itseltäsi mitä lohtua sinä suot toiselle.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Kysyin kerran kohti sellukattilaa kasvavilta
Tasapäisen talousmetsän kasvannaisilta:
Missä teidän kuolleet ovat?
Yllätyksekseni puut vastasivat:
Meidän keskuudessa ei ole kuolemaa. On vain loppu.
Entä missä teidän lapsenne ovat?
Ja puut vastasivat:
Meidän keskuudessa ei ole lapsuutta. On vain alku.
Mutta aikuisia teillä näyttää olevan yli tarpeen?
Tähän mäntymetsä vastasi kuin aikuinen mahdottomia vaativalle lapselle
Hupsu, ilman lapsuutta ja kuolemaa ei ole aikuisia, ei tarpeita eikä haluja.
On vain tasatahtia kasvavia puukuutioita piotallouden tarpeisiin.

----------
Muistatko ajan…
Jolloin itkit koko päivän äitisi perään ensimmäisenä päiväkotipäivänäsi
Sait palkkioksi elämäsi ensimmäisen
vapautuksen marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta.

Muistatko ajan...
Hitaan ympyräliikkeen,
kun kaverin kanssa saatiin kusiaispesä liikekannalle
Härnäämällä niitä tikuilla nälkäisten paviaanien tavoin
Muistatko ajan…
Joka laajeni kurkussa pullataikinaksi
Valvoessasi yläpedin selkämyksen lautoja tuijottaen
Elävältä haudattuna arjen aikatauluihin

...varauksesi terveyskeskukseen?


......

Taivasten valtakunta

“Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa kuunnella?”
Suuni vääntely hymyn, jakoavaimen ja irvistyksen välillä vastaa kerran.
Vastaan vielä ääntelemällä.
“Ei mulla ole rahaa ostaa mitään.”
Saan vastaukseksi hymyn toisesta maailmasta ja suun joka lausuu:
“Ei se haittaa, sillä  mä en ole myymässä mitään. Minä olen täällä edustamassa.”
“Minä en näe noiden välillä mitään eroa”, vastaan.
Saan kaksi vastausta: “hyvät päivänjatkot” ja pakotetun, loukkaantuneen hymyn.

Olisiko pitänyt leikkiä mukana ja olla ostavinaan sähköä?

maanantai 29. lokakuuta 2018

Kylmä on. Kyllä.
Mitä muuta Lintuseni?
Kerro minulle kaikki!

Runomuodossa. Sanoilla elävillä, lämpimillä. Silmin juuri avautunein.
"Ei", vastaa Leivoseni. Ei laula runoja, ei välitä datapaketteja,
reitittimien saaristosta, sähköseinän syövereistä, valokuitukaapelistosta, internetin suolistosta.
Raksakopistaan, vuokranantajan torpasta, satojen kilometrien takaa.

Missä on Leivoseni?  
Missä on kirrini, kirvuni, tiuruni, kivenpuottajani, kivenviiruni, peltoleivoseni?
Kärsii ja nauttii samassa suhteessa ei-mistään
Kokee olevansa onnellinen
Eudaimonia eutanasiassa.
Hyvä, jos ei osaa sanoa ei.

Driu.... priio.... Kurrl!, ei virko Leivoseni. Näin sirisee kivenpyörittäjä:
“Suihku. Nyt iltavuoro. Väsy.”
driy, dry-dry, virkon takaisin. Varoituksen sanoja.

Missä on Leivoseni?  
Wikipediasta bongaamani.
Elävässä elämässä rengastamani.
Tulilintuni mun.   
Pahanilmanlintu, Iltavuoro, Leivostani ahdistelee?
Vastaa viimein Leivonen. Kirri pitkämielinen ja suihkunraikas.
Etäisyyden sanoilla taittaa. Kaipausta lievittää:

“Joo. Ja selkäsärky.  Mitäs runoluolaan?”
Mitäs sinne?, kysyn Leivoseltani
“Kylmä”, vastaa Leivoseni
Anna minun lämmittää Sinua, vastaan terävästi.
"Otan Sinut kämmenelleni, hauras pikkulintuni."

Syntyy pimeyteen sanaton kaiku lausutusta,
Kaiusta peilikuva petoksesta:
Ja tarjoan suupalaksi kissalleni
Katinrontille raakimukselle
Pienempiensä tappajalle
Lemmikistä sylissä kehräävästä
Lapsesta suurisilmäisestä
Kesäöiden unikaverista pörröisestä oivasta
pirtin nurkkaan sysätyksi
matoiseksi hyötyeläimeksi,
roskaruokinnalla nälkiinnytetyksi
tappajaksi alistetulle


Toistojen hiljaisuudessa,
Kaivossa kiinni naulitussa,
Kissanpennut,
pienet päät pirtin seinään murskattuina, muovipusseihin teipattuina,
jätteeksi häväistynä,
kaipaavat